U-Jointsin tiimissä on yli 120 tekijää, kertoo Anniina Koivu

Weeklyn Crystal Bennes tapasi muotoilija, kirjoittaja, kuraattori, konsultti ja opettaja Anniina Koivun, joka kuratoi U-Jointsia; liitoksia muotoilussa ja arkkitehtuurissa tutkivaa projektia sekä näyttelysarjaa. Selvitimme, mitä voimme odottaa U-Joints: Knots&Knits -näyttelyltä tulevan kesän Fiskars Village Biennalessa 22.5.–4.9.2022. Millaisia yhteiskunnallisia, kulttuurihistoriallisia tai poliittisia näkökulmia liitoksiin liittyy?

Weekly: Mistä heräsi kiinnostus liitoksiin? Ja miksi aiheesta on tehty sekä kirja että näyttelyitä?

Anniina Koivu: Olen ollut hyvä ystävä Andrea Caputon kanssa jo pitemmän aikaa; hän on arkkitehti ja minulla on muotoilutausta. Vuodenvaihteen jälkeen tammikuussa 2018 kävimme kahvilla ja mietimme, pitäisikö tehdä jotain Milanon Salone del Mobilea varten. Ajatus liitoksista syntyi siitä, että ne kuuluvat luontaisesti sekä arkkitehtuuriin että muotoiluun.

Huhtikuuhun ei ollut kovin pitkä aika, joten ajattelin tehdä Milanoon jotakin pientä. Otimme yhteyden 20 suunnittelijaan toivoen, että joku heistä kiinnostuisi aiheesta. Kaikki 20 halusivatkin mukaan, joten aloimme koota yhteisnäyttelyä. Siinä vaiheessa meille löytyi isompi näyttelytilakin, joten projektista kasvoi yli 800 esineen eklektinen kokoelma. Työt vaihtelivat suunnittelijoiden omista projekteista mittatilaustyönä tehtyihin liitoksiin, ja lisäksi mukana oli teollisten toimijoiden ratkaisuja. Näyttely otettiin yllättävän hyvin vastaan; niin hyvin, että päätimme tehdä siitä oikean tutkimusprojektin.

Kirja sai alkunsa samaan aikaan. Lähes 1000-sivuinen ”ensyklopedia” on nyt valmis ja sisältää artikkeleja, valokuvia ja kattavan liitosluokittelun. Kirjan kussakin kappaleessa tarkastellaan tietyn tyyppistä liitosta, esimerkiksi kiinnikettä, puuliitosta, solmua, punosta, liimausta tai hitsiä.
Meistä tuntui loogiselta tukea kirjan kappaleita näyttelyillä. Sveitsin Lausannessa sijaitsevassa ECALissa pidettiin kiinnikenäyttely, jossa oli esillä ruuveja, nauloja, niittejä, pultteja, muttereita ja esimerkkejä niiden käytöstä. Näyttelyissämme esitellään aina liitosten yhdistelmiä ja käyttöesimerkkejä. Niissä on huonekalujen ja esineiden lisäksi kuriositeetteja monilta eri aloilta, esimerkiksi arkkitehtuurin, ilmailun ja lääketieteen piiristä. ECALin näyttelyssä oli mukana niitattu lentokoneen osa. Lisäksi siellä oli iso lakana, johon oli luokiteltu satoja erilaisia liitoksia. Luokittelussamme on tällä hetkellä mukana noin 1300 nimikettä, jotka ovat tärkeä osa julkaisuamme.

Ensimmäisen peruskiinnikkeitä käsittelevän luvun jälkeen meillä oli Gewerbemuseumissa Winterthurissa näyttely, jossa esiteltiin erilaisia liimoja, saumausaineita ja hitsaus- sekä sulatussaumoja.

Muutamia lukuja on vielä näyttämättä, ja ajattelimme, että Fiskars Village Biennalen näyttely omistettaisiin solmuille ja punoksille. Meillä on kirjassa puuliitoksia käsittelevä lukukin, mutta puu on niin hallitseva materiaali Pohjoismaissa, että halusimme esitellä tässä tapauksessa jotakin yllättävämpää.

Kun pohditte aihetta yhdessä vuonna 2018, oliko teillä muitakin aiheita mielessä, vai päädyittekö heti liitoksiin?

Kyllä me lähtökohtaisesti keskityimme liitoksiin. Aluksi pohdimme mekaanisia liitoksia, kuten puristimia, jousia, nauloja, niittejä ja telineitä. Kun tajusimme, että liimauskin on liittämistä, meille avautui ihan eri maailma. Aihe jalostui siis vaiheittain.

Anniina Koivu

Miten yhteistyö Andrean kanssa toimii? Teettekö kaiken yhdessä vai jaatteko tehtäviä omien vahvuuksienne mukaan?

Tämä projekti on hyvin kollaboratiivinen. Minulla on taustaa toimittajana, joten kirjaan liittyvät tehtävät ovat tuntuneet helpommilta minulle, mutta muuten jaamme kaiken hyvin tasan. Kaksin emme kuitenkaan olisi edenneet mihinkään. Tutkimukseen ja kirjaan osallistui yli 120 tekijästä koostuva tiimi kirjoittajia, kuvaajia, kuvittajia, tutkijoita, muotoilijoita, arkkitehtejä, taiteilijoita, haaveilijoita ja valmistajia.

En ole nähnyt vielä kirjaa tai näyttelyä, mutta vaikuttaa siltä, että kyseessä on hyvin materiaalikeskeinen projekti. Oletteko pohtineet liitoksia myös yhteiskunnallisesta, kulttuurihistoriallisesta tai poliittisesta näkökulmasta? Esimerkiksi kutomiseen liittyy sukupuolittuneita konnotaatioita ja assosiaatioita.

Kirjassa on paljon haastatteluja ja artikkeleja mutta myös anekdootteja. Niiden kautta kerromme ennestään tuntemattomien esineiden ja liitosten tarinoita. Anekdootit ovat enimmäkseen tekstin ja kuvan muodossa, joten niitä kaikkia ei voi siirtää näyttelyyn. Päätimme varhaisessa vaiheessa projektia, että näyttelyistä tehdään esinevetoisia, jotta ne toimivat ikään kuin kirjan liitteinä.

Fiskars Village Biennaleen tulee iso luokitteluseinä, johon kokoamme kuvia, videoita, tekstiä ja materiaalinäytteitä. Liitostyypit näkyvät luokittelussa alalajeina. Alalajeja ovat esimerkiksi kudonta, solmiminen, neulominen, kierteittäminen ja punominen. Kustakin kerrotaan pieni tarina esimerkkeineen, jotka voivat olla muotoilun, käsityön tai taiteen alalta.

Aiheeseen liittyy toki paljonkin kulttuurista ja yhteiskunnallista taustaa, mutta kaikkia kirjan tarinoita ei voi toistaa näyttelyissä. Kerromme kirjassa esimerkiksi Philippe Petitistä, joka käveli nuoralla World Trade Centerin tornitalojen välin vuonna 1974. Haastattelimme häntä punoksista, jotka voivat pelastaa ihmishengen esimerkiksi sirkuksessa, missä akrobaatin elämä voi yhden solmun varassa. Esittelemme noin 300 solmusta viisi, jotka ovat Petitin mielestä turvallisuuden kannalta kaikkein tärkeimmät.

Kirjassa on mukana traaginen ja minusta hyvin kaunis tarina skottien kuningatar Mariasta. Hän kirjaili paljon, niin kuin kaikki naiset siihen aikaan, olivatpa he kuninkaallisia tai köyhää kansanluokkaa. Maria kirjaili yleensä salaa, ja joskus töihin sisältyi poliittinen viesti, esimerkiksi serkulle Elisabeth I:lle. On kiehtovaa, että vain koristeena pitämämme esine voikin olla propagandaa tai poliittista piiloviestintää. Toivon, että nämä tarinat tulevat kuuluviin näyttelynkin kautta.

Kirja on mittava eepos. Sanoit sitä ensyklopediaksi, mihin voi liittyä monenlaisia merkityksiä. Millä maantieteellisellä perusteella projektin liitokset on valittu?

Kirjassa on esimerkkejä kaikkialta maailmasta, esimerkiksi puutöitä Japanista, hitsejä New Yorkista ja korinpunontaa Borneosta. Projektin liitokset ovat aika nykyaikaisia, koska se rajautuu muotoiluun ja arkkitehtuuriin. Mukana on toki historiallisia tarinoitakin, mutta tavoitteemme ei ollut laatia kattavaa antropologista tai maantieteellistä kartoitusta.

Tekijätiimissä oli asiantuntijoita ympäri maailmaa, jotka ehdottivat mukaan omia paikallisia projektejaan. Ne punoutuivat yhteen aika orgaanisesti. Vaikka sitä yrittää käsitellä aihettaan kattavasti, tajuaa samalla, että se on mahdotonta. Siinä mielessä ”ensyklopedian” laatiminen voi olla vaarallista. Laajuudeltaan ja yksityiskohdiltaan tutkimuksemme ja julkaisumme ovat ensyklopedisia, mutta kirjamme ei ole tietosanakirja. Otimme myös vapauden kertoa kuriositeeteista ja yksittäisistä, ainutlaatuisista liitoksista. Kuratointi on sillä tavalla ihanan vapaata.

Miksi teille oli tärkeää ottaa projektiin mukana ulkopuolisia tekijöitä?

Meidän ei alun perinkään ollut tarkoitus laatia isoa teosta kaksistaan. Emme olisi mitenkään pystyneet sellaiseen. Italiaksi sanotaan tuttologo, joka tarkoittaa kaikkitietävää, emmekä me ole sellaisia. On tärkeää kuunnella muidenkin näkemyksiä, joten haimme mukaan eri alojen asiantuntijoita. Toimittajilta saa hyviä anekdootteja, mutta teknisiä tietoja ja kuvauksia varten turvauduimme tutkijoihin ja asiantuntijoihin, jotta tiedot tulivat varmasti oikein.

Kuka esimerkiksi on tällainen asiantunteva henkilö?

Haastattelimme Mariana Popescua, joka väitteli jokin aika sitten Zürichin ETH-yliopistoon 3D-kudonnasta ja arkkitehtuurista. Popescua teki muutama vuosi sitten hienon paviljongin Meksikon biennaleen. Paviljonki kudottiin koneella Zürichissa, ja sen kaikki rakenteet mahtuivat kolmeen matkalaukkuun, jotka Popescua kuljetti lentokoneessa ja kokosi Meksikossa alle viikossa. Tämä tarina on mukana kirjassa.

Tekstiiliteemasta on toinenkin juttu, jossa Hella Jongerius kertoo tuoreesta tutkimuksestaan liittyen 3D-kudontaan keinona tuottaa ketterää arkkitehtuuria. Toinen mielenkiintoinen esimerkki on kangaspuiden kehitystä käsittelevä artikkeli, jossa kerrotaan, miten jacquard-kuvioon käytetyt reikäkortit vaikuttivat tietokoneiden ja binäärikoodin kehitykseen.

Toimittaja-kirjalija Sally McGraneltä on kirjassa artikkeli A Seamstress to the Stars naisista, jotka ompelivat ensimmäiset muistikortit ja päällyksiä NASAn satelliitteihin ja avaruusaluksiin. Tiedäthän, että maratonjuoksijoille annetaan juoksun jälkeen metallinhohtoinen lämpöpeitto? Avaruuteen ammuttavat satelliitit tarvitsevat samanlaista suojaa. Suojusta ei voi liimata, koska liima ei kestä kuumuutta, joten se pitää kiinnittää ompeleilla. Sally haastatteli NASAn ompelijaa. Se on kiehtova tarina ja tosiaan mukana kirjassamme.

U-Joints-projektin uusin luku Knots&Knits esitellään Fiskars Village Art & Design Biennalen päänäyttelyssä 22.5.–4.9.2022. Koko ohjelma julkaistaan ja lipunmyynti alkaa 31.3. Kirjan ’U-Joints – A Taxonomy of Connections’ voi ostaa näyttelyn yhteydessä. Lisätiedot löydät täältä.