Muotoilijan matka messuille - Helsinki Design Week

Weekly seuraa kevään ajan kalustemuotoilija Aino Michelsenin valmistautumista yhdelle tärkeimmistä designfestivaaleista, kesäkuussa järjestettävälle Milanon designviikolle.

“Suunnittelutyöni käynnistyy usein tietystä tunnelmasta ja pyrkimyksestä toisintaa se tuotteessa. Prosessin lempivaiheet ovat pienoismallien rakentaminen ja materiaalien tutkiminen.”
Aino Michelsen

“Tyypillinen työpäiväni alkaa, kun keitän kahvit työhuoneella. Se on hyvä hetki vaihtaa kuulumisia samalla työhuoneella työskentelevien muotoilijoiden kanssa. Päivät vaihtelevat aika paljon keskenään riippuen siitä, missä vaiheessa suunnitteluprojekti on menossa, eli ollaanko vasta ideoimassa, vai jo rakentamassa hahmomalleja… Vai onko projektia käynnissä ollenkaan. Työpäivä päättyy kun olen saanut tehtyä sen mitä pitikin, tai kun mitään järkevää ei enää synny. Deadlinet tietysti aina rytmittävät työskentelyä ja niiden lähestyessä päivät täyttyvät ja venyvät.”

Weekly: Hei Aino, mitä sinulla on työn alla?

Aino Michelsen: Valmistelen juuri uusia tuotteita ja suunnittelen messuosastoa Salone Satellite -näyttelyyn. Salone Satellite on nuorten suunnittelijoiden näyttely, joka järjestetään osana Milanon Salone del Mobile -kalustemessuja. Olen joutunut työskentelemään intensiivisesti ja kiireessä, mutta oloni on erittäin motivoitunut. Olen haaveillut Salone Satelliteen osallistumisesta pitkään ja nyt se oli viimein aikataulullisesti mahdollista. Olen käynyt Milanon messuilla monta kertaa ja tapahtuma tuntuu aika tutulta. Salone Satellitessa on myös yläikäraja (35 vuotta), jonka takia kyseinen näyttely oli minulle nyt ajankohtainen.

W: Aivan, ikäraja. Miksiköhän?

AM: On arvokasta, että uransa alussa tai vielä koulussa oleville suunnittelijoille tarjotaan mahdollisuuksia päästä esittämään töitään ja saada kansainvälistä näkyvyyttä. Toki mittarina voisi käyttää muutakin kuin ikää – reitti muotoilijaksi voi olla niin monenlainen. Huhtikuussa järjestetty designviikko on aina ollut melkoinen piristysruiske talven jälkeen. Erityisesti ympäri kaupunkia järjestettävät näyttelyt ovat usein olleet niitä mieleenpainuvimpia. Omia lempiasioitani lienee kuitenkin haahuilu muotoilu- ja arkkitehtuuri-instituutti Triennalen näyttelyissä, esimerkiksi vuoden 2019 näyttely, Paola Antonellin kuratoima Broken Nature jäi mieleen.

W: Millaisena näet designviikkojen merkityksen kaltaisellesi suunnittelijalle?

AM: Designviikkojen näyttelyt voivat olla monellakin tapaa hyödyllisiä vielä näin uran alussa oleville suunnittelijoille. Itse ajattelen, että on mahtavaa päästä näyttämään omia töitä kansainväliselle yleisölle ja tavata mahdollisia valmistajia. Olen myös kiinnostunut näkemään muiden suunnittelijoiden töitä. Erityisesti nuorten suunnittelijoiden ja opiskelijoiden työt kiinnostavat – niihin ei törmää sosiaalisessa mediassa samalla tavalla kuin jo nimeä saaneiden suunnittelijoiden uutuuksiin. Yleensä näillä osastoilla voi näkyä myös kaikenlaisia kiinnostavia kokeiluita.

W: Mitä voimme odottaa näkevämme sinun osastollasi?

AM: Työn alla on puinen pikkutuoli, sarja puisia pikkupöytiä ja valaisin. Osastoni koko on kahdeksan neliötä. Minulla ei ollut mitään tuotteita valmiina osastoa hakiessani ja kokonaisuus on suunniteltu pitkälti myös tuon tilan ehdoilla. Toivoisin, että esillepanostani välittyy omaleimaisuus ja itselleni tärkeät kestävät arvot. Ja toivottavasti siinä nähdään myös jotain uutta. Tämä jää kaikki tietysti arvailun varaan, koska suunnittelutyö tapahtuu toistaiseksi vain täällä omassa kuplassani…

W: Niin, mutta kyllähän messuosaston suunnittelu ja toteutus on kuitenkin jossain määrin myös tiimityötä?

AM: Totta kai. Puisten kalusteiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä Luksian Ammattikoulun puuartesaanilinjan opiskelijoiden kanssa. Tuolit ja pöydät valmistuvat siellä hyvää vauhtia puuseppäopiskelijoiden Aleksi Juolahti ja Sampsa Oras käsissä. Vielä pitäisi järjestellä tuotteiden kuvaaminen, markkinointimateriaalien tekeminen ja tuotteiden kuljetus Milanoon. Tämä on ensimmäinen kerta kun osallistun yksin designviikolle – ehkä en vielä edes tajua mahdollisia riskejä. Välillä huolehdin siitä, että työt tai osasto olisivat jotenkin pahasti keskeneräisiä, enkä olisi itse niihin tyytyväinen.

Miten Michelsen neuvoisi muita nuoria suunnittelijoita, jotka harkitsevat messureissua? “Kannattaa miettiä kokonaisuus niin, että sen varmasti ehtii toteuttaa hyvin. Tämä muistutuksena myös itselleni. Ja kuljetuksista ja muista käytännön asioista kannattaa ottaa ajoissa selvää, jotta niihin pystyy varautumaan myös taloudellisesti. Jos lähtee yleisöksi, niin suosittelen tekemään taustatyötä. Tapahtuma on niin valtava, että pientä taustatyötä kannattaa suorittaa. Kaikkea on mahdoton nähdä, joten yksi hyvä tapa voi olla valita vaikka yksi tai kaksi näyttelyaluetta per päivä. Kannattaa jättää aikaa myös yleiselle fiilistelylle.”

W: Yleisöä odotetaan paikalle tuhansia; kansainvälisiä ja paikallisia huonekaluvalmistajia, lehdistöä, alan ammattilaisia ja muuta messuyleisöä. Onko joku, jonka erityisesti toivot vierailevan osastollasi?

AM: Olen tähän asti työskennellyt pääsääntöisesti kotimaisten valmistajien kanssa. Seuraavaksi olisi hienoa päästä työskentelemään myös ulkomaisten yritysten kanssa.

Aino Michelsen (s. 1988) on helsinkiläinen kalustemuotoilija. Michelsen on valmistunut muotoilijaksi Lahden Muotoiluinstituutista (v. 2013) ja taiteen maisteriksi Kööpenhaminan Kuninkaallisen Taideakatemian kalustemuotoilun linjalta (v. 2017). Hän työskentelee freelancerina työhuoneellaan Lauttasaaressa.