Niklas Ekholmin fonttisuunnittelun lähtökohdat ovat fyysisessä ja materiaalisessa maailmassa
Crystal Bennes tapasi Helsinki Type Studion Niklas Ekholmin. Weekly Studio -juttusarjan viimeisimmässä osassa Ekholm kertoo mm. Helsinki Design Weeklyn fontin suunnittelusta sekä presidentin kanslialle ja MM6:lle tehdyistä projekteista.
Aloitetaan klassikkokysymyksellä: miten sinusta tuli suunnittelija?
Kävin taidelukion ja pääsin opiskelemaan TaiKiin vuonna 2007. Valmistumiseen meni aikaa, koska lähdin aika pian opiskelujen ohessa töihin. Opiskelin Haagin kuninkaallisessa taideakatemiassa, koska siellä voi suorittaa maisterintutkinnon kirjaintyyppisuunnittelussa. Olin kanditutkinnon vaihto-ohjelmassa, mutta kävin vakoilemassa typografian laitoksella. Pian sen jälkeen menin pitkäksi aikaa töihin Kokoro & Moille.
Perustin Helsinki Type Studion vuonna 2010 Juho Hiilivirran, Jaakko Suomalaisen ja Jungmyung Leen kanssa. Jungmyung muutti Hollantiin suorittamaan maisterintutkintoa, päätti jäädä Amsterdamiin ja perusti oman studion. Pidämme yhteyttä, mutta yhteisiä projekteja meillä ei enää juuri ole. Luovana suunnittelijana Kokoro & Moilla suunnittelin visuaalisia ilmeitä ja jonkin verran kirjaintyyppejä. Juholla ja Jaakolla on aika samanlainen tausta; kumpikin oli graafisena suunnittelijana eri paikoissa ja suunnitteli siinä sivussa kirjaintyyppejä.
En osaa sanoa tarkasti, milloin minusta tuli kirjaintyyppisuunnittelija. Piirtelin kirjaimia jo alakoulussa. En tajunnut, että siitä voisi tulla ammatti, mutta kun aloin opiskella graafista suunnittelua ja näin muiden suunnittelevan kirjaimia, aloin uskoa, että sitä voi tehdä työkseen.
Miten graafinen ja fonttien suunnittelu suhteutuvat toisiinsa? HTS:hän suunnittelee yrityksille ja graafisille suunnittelijoille omia räätälöityjä fontteja.
Niin, se johtuu siitä, että meillä kaikilla on erilliset graafisen suunnittelun firmat, joiden projektien kautta teemme asiakkaille fontteja. Toistaiseksi studiomme ei ole toiminut kirjasintehtaana, koska olemme keskittyneet asiakasprojekteihin. Meillä on kahdeksisen fonttia, joita kuka tahansa voi ostaa, ja jatkossa vielä enemmän, koska keskityn nyt niihin ihan omina projekteinaan. Minusta on hienoa uppoutua taustatutkimukseen ja lähteä kehittämään ideaa tuotantoon. Siihen voi mennä kolmekin vuotta.
Millaista tutkimusta uuden kirjaintyypin kehittäminen vaatii?
Se vaihtelee projektin mukaan, eli onko kyseessä asiakkaan toiveisiin ja tarpeisiin räätälöitävä fontti vai oma idea yleiseen käyttöön. Tilausfontti pitää yleensä tuottaa nopeassa aikataulussa eli parissa kuukaudessa. Siinä ei ole paljon aikaa tutkia taustoja, joten se on erilainen prosessi.
Asiakkaan odotukset ja briiffi nopeuttavat varmaan prosessia.
Kyllä, ehdottomasti asiakkaan tarpeet ohjaavat suunnittelua. Tietynlaiset yritykset käyttävät tietynlaisia fontteja. Airbnb:llä ja Uberillä on esimerkiksi melkein samannäköiset fontit. On vaikeaa luoda mitään uniikkia niin vähillä parametreilla. Pitää keskittyä genren sisäisiin vivahde-eroihin.
Voitko kertoa esimerkin?
Helsinki Design Weekin fontit, joita käytetään myös Weeklyssä, kuuluvat geometristen sans serif -fonttien laajaan joukkoon, mutta ilmeeltään vinkeämpinä genren äärilaitaan. Ilme pohjaa suomalaiseen modernistiseen muotoilukulttuuriin, joka käyttää geometrisiä muotoja ja minimaalisia elementtejä, mutta kokoonpano on avoin ja leikkisä. Siihen kuuluu hauskoja kirjaimia; g esimerkiksi on varsin yliampuva.
Millaista tutkimusta yleiseen käyttöön suunnitellun kirjaintyypin kehittäminen vaatii?
Idea voi tulla miljoonalla eri tavalla. Kirjaimia voi lähteä luonnostelemaan kynällä tai leikkaamaan vaikka paperista. Minua on aina kiinnostanut yhdistää taiteellisesti väline ja runko eli ilmentää, miten välineen käyttö vaikuttaa muotoon.
Ensimmäisen ison fonttiprojektini tuloksena syntyi Bookish-fontti. Olin käymässä Helsingin Sanomien Päivälehti-museossa, missä oli vanhoja painokoneita ja muita kiinnostavia vempeleitä. En ollut sitä ennen tullut juurikaan ajatelleeksi, mitä typografian historiassa on tapahtunut metallisten kirjasinten ja nykyisten digitaalisten fonttien välissä.
Siinä välissä oli valoladontavaihe, joka tarjosi paljon vaihteluvaraa fonttien käyttöön. Kirjaimia pystyi huomattavasti suurentamaan ja vääristämään. Valoladontakone on optinen järjestelmä: siinä on linssi, joka pitää tarkentaa, ja paperin pitää olla oikealla etäisyydellä ja valon riittävän voimakasta. Bookish-fontti ilmentää virhettä tässä prosessissa. Kirjaimet ovat vähän sumeita ja epätarkkoja. Fontin ilme pohjaa kirjainten pyöreyteen.
En ole vielä täysin toteuttanut ideaa siirtyä liiasta valosta hyvin niukkaan valoon. Olen luonnostellut versioita vähäisen valon ohentamista ja haurastuttamista ja toisaalta ylivalon pöhöttämistä kirjaimista. Projekti on media-arkeologiaa: siinä haetaan tekniikkaa, joka ei ole enää laajalti käytössä, ja selvitetään, miten tekniikan visuaalista kieltä voi käyttää kirjaintyyppisuunnittelussa.
Kuulostaa siltä, että sinua motivoi muodon ja estetiikan lisäksi historian taltiointi.
Kyllä, todellakin. Media-arkeologista menetelmää rajoittaa se, ettei kaikesta vanhasta tekniikasta saa kehitettyä hyvää fonttia. Olenkin viime aikoina käyttänyt kokeellisempaa menetelmää. Teen kokeiluja eri välineillä ja materiaaleilla, että miten ne toimivat yhteen.
Yksinkertaisin esimerkki ovat sivellin ja muste. Käsi noudattaa tiettyä koreografiaa, jotta sivellin muotoutuu ohentamaan modulaarisia viivoja. Nykyisen studioni työtilasta saa paljon ideoita. Siellä roikkuu japanilainen saha, jota katson ja mietin, että miten siitä saisi fontin.
Lähdet siis aina liikkeelle jostain fyysisestä eikä digitaalisesta?
Ehdottomasti, siihen pyrin koko ajan enemmän.
Täysin digitaalinen kulttuuri alkaa hyvin pian kiertää kehää ja viitata omiin ilmiöihinsä. Digitaalisten fonttien maailma on todella aktiivinen ja synnyttää hurjan vaihtelevia tyylejä, mutta minusta sieltä puuttuu jotain. Se on kuin fantasiaa ilman mitään realismia. Minä tykkään perustaa suunnitteluni fyysiseen ja materiaaliseen maailmaan. Ehkä kyse on henkilökohtaisesta mieltymyksestä. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän kaipaan pois tietokoneen äärestä.
Niklas Ekholm
Miten fyysiset kokemukset kääntyvät digitaalisiksi töiksi?
Joka projektissa eri tavalla. Loppuvaiheessa fontista tulee digitaalinen, ja sen formaatti perustuu tietokoneella piirrettyihin vektoreihin. Joskus lopputulos perustuu enemmän fyysisiin kokeiluihin. Saatan hangata veistosta paperiin ja skannata jäljen. Tai roiskia mustetta. Skannaan tuotoksen ja teen siitä vektoripiirroksen. Yleensä haluan ensin kokeilla käytännössä, jotta saan ideoita, ja tuottaa sitten muistinvaraisesti saman digitaalisesti.
Kuinka kauan olet toiminut tässä työtilassa?
Muutin tämän vuoden alussa eli vain puolisen vuotta. Minulla oli aikaisemmin studio keskustassa, mutta täällä Sörnäisissä on enemmän vanhaa teollisuusarkkitehtuuria. Yläkerrassa on suunnittelustudio ja ihan lähellä kirjankustantaja, paino ja metallipaja. Todella kiva paikka täynnä kivoja ihmisiä.
Keneltä pyydät neuvoja?
Suurin osa Helsinki Type Studion projekteista on yhteistyöprojekteja, joten vaikkemme toimi samassa tilassa, keskustelemme kulttuurisista konteksteista, vaihdamme luonnoksia ja juttelemme. Tavallaan pääasiallinen työympäristömme on virtuaalinen. Fyysinen työtila on plussaa.
Näin vanhan Slanted-haastattelusi, jossa puhuttiin typografiasta Suomessa ja että täällä on vain yksi typografinen tyyli. Voisitko kertoa siitä lisää?
Siinä haastattelussa puhuttiin taustatyöstä Finlandica-fonttia varten. Fontti tehtiin alun perin vientiä edistävälle Business Finlandille, mutta sitä käyttää moni ministeriö. Mietimme siinä yhteydessä, mitä on suomalaisuus suomalaisessa typografiassa. Suomesta ei löytynyt mitään kovin vahvaa typografista kulttuuria vaan vaikutteita on otettu Ruotsin, Saksan ja Venäjän konstruktivistisista tyyleistä.
Mitä mieltä olet fonttien suunnittelusta suomen kieltä varten? Alkaako se k:sta?
Aloitamme tosiaan joskus k-kirjaimesta. Suomen 100-vuotisjuhlavuotta 2017 varten suunnittelemassamme fontissa k-kirjaimen toisessa jalassa on hauska kaareva muoto, joka nousee ylöspäin. Muissa kielissä sillä ei olisi niin paljon vaikutusta, mutta koska suomen kielessä on niin paljon k:ta, se lisää fontin luonnetta.
Suomalainen design on brändätty selkeälinjaiseksi, ja moni suunnittelija kokee tämän rajoittavana tekijänä. Toisaalta on tiettyjä supisuomalaisina pidettyjä elementtejä. Suunnittelet fontteja, jotka liittyvät Suomeen ja suomalaisiin instituutioihin. Miten odotukset suomalaisuudesta vaikuttavat suunnitteluun?
Ymmärrän, mitä tarkoitat, ja yritämme vähän venyttää valjaita siinä suhteessa.
En usko, että suomalaisuutta kannattaa lähestyä kaikkein keskeisimmän teeman kautta. On antoisampaa kierrellä ja kaarrella ja hakea vähemmän tallattuja polkuja.
Pari esimerkkiä Jaakon kanssa toteuttamistani projekteista: Collection Kakkonen -kirjasarja oli ainutlaatuinen tilaisuus syventyä suomalaiseen lasi- ja keramiikkaperinteeseen, joka vaikutti kahden suunnittelemamme fontin ominaispiirteisiin. Toisessa korostui modernistisessa lasitaiteessa yleinen pyöreyden ja suoruuden yhdistelmä ja toisessa ihmiskäden kosketus kalligrafisemmalla tyylillä.
Juhon kanssa taas teimme Suomen Ranskan instituutille fontin täysin eri lähtökohdista. Koska instituutti on kulttuurivaihdon foorumi, lähdimme kehittämään yhteenkietoutumisen ideaa kirjaimiin, ja typografinen tyyli on sekoitus ranskaa ja suomea.
Kokoro & Moin kautta suunnittelin presidentin kanslialle fontin, jonka piti tietenkin olla hyvin suomalainen. Se pohjautui puhtaasti arkistotutkimukseen. Tarkastelin, mitä oli käytetty aikaisemmin, ja yritin saada fontin toimimaan nykykontekstissa. Se oli vähän niin kuin historian kuvitusta.
Mitä muuta haluaisit tuoda esiin?
Tämä juttusarja käsittelee työtiloja, ja puhuimme paljon fyysisistä puitteista, mutta kulttuurisilla näkökohdilla on tärkeä rooli suunnittelussa. Olemme tehneet viime aikoina paljon töitä muotialalle. Suunnittelimme mm. logon muotisuunnittelija Jenny Hytöselle, ja Jaakko tekee tiivistä yhteistyötä Fashion Community Helsingin kanssa. Lisäksi on ollut isompia projekteja, joista ei voi näyttää kuvia salassapitosopimusten vuoksi, Off Whitelle ja MM6:lle. Muotialalle on todella kivaa tehdä töitä, koska se on niin visuaalinen ala ja asiakkaille on helppoa puhua suunnittelusta.
Fontin suunnittelu Oulun kaupungille oli myös kiinnostava projekti. Juho on Pohjois-Suomesta ja hyvin tietoinen siitä, että monista fonteista puuttuu saamelaiskielissä tarvittavia kirjaimia. Finlandica-fontissa ovat mukana saamelaiskirjaimet myös siksi, että vähemmistöjä on yritetty väkisin suomalaistaa. Oulun kaupungin edustajat pyysivät suunnittelemaan fonttiinsa saamelaiskirjaimet, koska olivat nähneet niitä Finlandicassa.
