“Väliaikaisen näyttelyn suunnittelussa on suuri ekologinen vastuu,” sanoo suunnittelija Lauri Johansson

Monipuolisista tiloista tunnettu suunnittelija Lauri Johansson vastaa Helsinki Design Weekin päänäyttelyn arkkitehtuurista. Päätapahtumapaikka Merikortteli on auki yleisölle 13.–17.9. Oli kyse näyttelystä, ravintolasta tai liiketilasta, yksi asia on Johanssonille aina olennainen: konteksti tilan taustalla. 

Lauri, mitä näyttelyarkkitehtuuri käytännössä on?

Näyttelyarkkitehtuurilla on kokoava rooli. Se luo näyttelylle fyysiset puitteet, joiden sisällä esineistä muodostuu hallittu kokonaisuus. Esimerkiksi ryhmänäyttelyssä esineistö voi olla hajanaista ja jakautua useiden erilaisten teemojen alle. Museonäyttelyn sisältö tulee usein näyttelykuraattorilta, jonka työpari on näyttelyarkkitehtuurista vastaava suunnittelija. Tämä paneutuu tiedon tarinallistamiseen ja esineillä kuvittamiseen.

Näyttelytilaa ja ripustusta suunniteltaessa on lähdettävä perusasioista: siitä, miten tilassa liikutaan ja minkälaisessa muodossa näyttelysisällöt ovat parhaiten esitettävissä. Tilan tarinaa ja tunnelmaa luodaan väreillä, muodoilla, materiaalivalinnoilla, kalusteilla, opastuksilla sekä tekstin ja liikkuvan kuvan käytöllä. Näen tässä työssä yhtäläisyyksiä esimerkiksi lavastustaiteeseen.

Olet suunnitellut tämän vuoden Helsinki Design Weekin festivaalialueen arkkitehtuurin Merikorttelin ylimmässä kerroksessa. Näyttely- ja tapahtumatila ovat kylki kyljessä Punavuoren kattojen yllä. 

Vastasin päänäyttelytilassa erityisesti teknisestä toteutuksesta, eli siitä, että tilaan tuotiin tapahtumaa varten tarvittavat puitteet ja tekniikka. Suunnittelimme tapahtumaa rakennukseen, joka ei ole alun perin tarkoitettu tapahtumakäyttöön. Siksi oli olennaista varmistaa, että puitteet noudattavat rakennusmääräyksiä ja että tila on mahdollisimman helppokulkuinen esteettömyyden näkökulmasta. 

Näyttelyn sisällöstä puolestaan vastasi kuraattori ja Asun-lehden päätoimittaja Ulla Koskinen. Hän siis valitsi yhdessä näytteillelaittajien kanssa esinekokonaisuudet ja mietti, miten ne asetetaan esille näyttelykokemusta tukevalla tavalla. Näyttelyssä on esillä muun muassa Artek & Juslin Maunulan, Johanna Gullichsenin, Nikarin ja Secton esineitä.

Tapahtumatila on siis enemmän sinun heiniäsi?

Kyllä. Tila koostuu puhujille tarkoitetusta lavasta ja alkuviinejä maahantuovan Let Me Winen viinibaarista. Tavoitteena oli luoda viihtyisä olohuone kaupunkiin. Merikorttelin kuudes kerros vetää kerralla satoja ihmisiä ja festivaali kestää vain viikon. Tilasuunnittelussa on siis myös ekologinen vastuu: miten tehdä väliaikainen, elämyksellinen tila kestävällä tavalla. 

Kuulostaa siltä, että lisäkädet olivat tarpeen. 

Tapahtumatila on alan toimijoiden yhteinen ponnistus, jossa oma roolini oli vetää kaikki yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi. Meillä oli onni saada mukaan todella hyvät materiaali- ja huonekaluyhteistyökumppanit. Lainaamme kestävään rakentamiseen erikoistuvalta Wienerbergeriltä tiiliä istuintasojen ja baaritiskin rakenneosiksi. Valmistaja voi sitten myydä tiilet eteenpäin uuteen käyttöön tilaisuuden jälkeen. 

Saimme kumppaniltamme Duratilta istuinalustoiksi komposiittilevyjä, jotka luovat myös esteettisesti kiinnostavan kontrastin tiilelle. Komposiittilevyjen käytössä on huomioitu, että kolme neljäsosaa materiaalista voidaan palauttaa takaisin jatkojalostukseen. Tuolit ovat lainassa Artek 2nd Cyclelta, mäntykalusteet Vaarniilta ja pöydät Selkalta.

Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin. Miten päädyit näyttelyarkkitehtuurin pariin?

Tein kandidaatintutkielmani vuonna 2006 silloisessa taideteollisessa korkeakoulussa (nykyinen Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) arkkitehti Tuomas Toivosen valvovan silmän alla. Meitä oli pieni joukko suunnittelijoita ja projektin tarkoituksena oli luoda arkkitehtuuri Masters of Arts -näyttelylle. Siitä syntyi kandidaatintyöni. 

Sittemmin työskentelin Tuomaksen ja hänen kumppaninsa, muotoilija Nene Tsuboin, yhteisessä Now Office -toimistossa. Tuomaksella oli vankka ammatillinen tausta näyttelyarkkitehtuurin parissa ja harjaannuin alalle näissä tehtävissä.

Näyttelyformaatti on ollut minulle mielekäs toimintaympäristö, sillä siinä on tilaa tutkia ja etsiä erilaisia ilmaisumuotoja. Siinä on vapautta, joka eroaa esimerkiksi brändivetoisesta tilasuunnittelusta. Näyttelyiden taustalla oleva pyrkimys tuottaa uutta tietoa ja tulkintaa eri aiheista viehättää minua ja vastaa arvojani. Ryhdyin laajentamaan tekemistäni muihin kulttuurisiin tiloihin, kun perustin oman yrityksen vuonna 2009. 

Näyttelyformaatti on ollut minulle mielekäs toimintaympäristö, sillä siinä on tilaa tutkia ja etsiä erilaisia ilmaisumuotoja.

Lauri Johansson

Olet suunnitellut Merikorttelin festivaalialueen lisäksi näyttelyitä muun muassa Designmuseolle ja Artekille. Olet suunnitellut myös liiketiloja esimerkiksi Vyner Articlesille ja tehnyt yhteistyössä Eliisa Korpijärven kanssa sisutuksen Mat Distrikt – ja Albina -ravintoloihin. Mikä näitä erilaisia tiloja yhdistää?

Konteksti tilojen taustalla. Mielestäni onnistuneimmissa tiloissa on aina huomioitu, missä ympäristössä olemme, mikä tuntuu siinä loogiselta ja luontevalta ja mikä saattaisi olla kiinnostava riitasointu tilan ja ympäristön välillä. Minulla ei ole suunnittelijana vahvaa ennalta mietittyä ilmaisua, jota sovellan kaikkeen tekemiseen. Sen sijaan mukautan oman tekemiseni projektin vaatimuksiin ja kontekstiin – siihen, mikä missäkin tilanteessa tuntuu luontevimmalta.

Mennään vielä vähän syvemmälle tilasuunnittelun kontekstiin.

Kontekstin huomioiminen tilasuunnittelussa ei välttämättä tarkoita, että suunnittelija omaksuu tietyn tyylin tai aikakauden omaan toteutukseensa. Mutta ymmärrys siitä, minkälaisen tilan kanssa on tekemisissä, auttaa ohjaamaan valintoja ja ratkaisuja tiettyyn suuntaan. Ne voivat olla täysin kontrastisia suhteessa tilaan, tai ne voivat myötäillä puitteita. Kunhan valinta on harkittu ja tietoinen. 

Näyttelyt ovat pääasiassa tilapäisiä. Siksi niiden arkkitehtuurissa on helpompi tehdä kontrastisia valintoja, koska suunnittelijan ei tarvitse kantaa vastuuta tilan vanhenemisesta. Ravintoloiden ja hotellien kaltaisissa pysyvämmissä kohteissa tilan on kestettävä aikaa ja vanhettava arvokkaasti. 

Mikä mielestäsi on Helsinki Design Weekin konteksti?

Se on festivaali, joka juhlii uutta ja alan kehitystä. Samalla se pyrkii tarjoamaan ihmisille elämyksiä, jotakin mitä ihminen ei kohtaa arjessa kotona tai toimistossa – festivaali mahdollistaa enemmän revittelyä. Samalla HDW avaa kaupunkilaisille tiloja ja taloja, joita suuri yleisö pääsee harvoin näkemään. 

Niin, HDW:n tapahtumat ovat perinteisesti avanneet kaupunkilaisille ovia pääkaupungin hyvin varjeltuihin salaisuuksiin. Mihin kävijän kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota Merikorttelissa?

Kuudennen kerroksen tila on upea raakatila. Lattia on viimeistelemätöntä betonia, ja vaaleilla seinillä on puretuista rakenteista ja vanhoista sisustuksista jääneitä jälkiä, jotka tuovat mieleen tilkkutäkin. Saleja halkovat pilarit rytmittävät tilaa ja korostavat yli viiden metrin huonekorkeutta. Ikkunoista avautuu näkymät Punavuoren yli. Pelkistetyssä ja valoisassa tilassa viimeistellyt ja yksityiskohtaiset esineet sekä värit tulevat erittäin hyvin esiin.

Suunnittelit ensimmäisen näyttelysi HDW:lle Teurastamoon vuonna 2014. Kädenjälkeäsi on myös vuoden 2019 Fiskars Village Art & Design Biennale. Mikä on ollut mieleenpainuvin kokemus yhteistyön varrelta?

Vuonna 2022 festivaali järjestettiin Alvar Aallon suunnittelemassa, Sokeripalana tunnetussa valkoisessa kuutiorakennuksessa Kanavarannassa. Entinen Stora Enson pääkonttori on jakanut mielipiteitä siitä asti, kun se rakennettiin 1960-luvulla. Silti vain harva on ollut rakennuksessa sisällä. Suunnittelin rakennuksen kuudenteen kerrokseen Artekin viinibaarin. Sisältä näki jokaiseen ilmansuuntaan, ja vasta silloin tajusi todella, mikä koko rakennuksen juju on. Siinä projektissa oli kaikki tähdet kohdillaan.

Minkälainen kulttuurikaupunki Helsinki on?

Helsingillä on erittäin rikas muotoilu- ja arkkitehtuurihistoria, joka on paikallisesti ja kansainvälisesti merkittävä ja arvostettu. Tunnetun kansallisromantiikan ja modernismin lisäksi Helsingistä löytyy myös myöhemmiltä vuosikymmeniltä peräisin olevaa kiinnostavaa ja korkeatasoista suunnittelua, joka ansaitsee huomiota.

Toivon, että tämän päivän tekijätkin tunnettaisiin paremmin. Näin heille syntyisi mahdollisuuksia luoda uusia ylpeyden aiheita kaupunkiimme. Olisi hienoa, jos näitä ilmiöitä ja tekijöitä tuotaisiin vielä enemmän esille laajalle yleisölle – aivan kuten Helsinki Design Week tekee.

Toivon, että tämän päivän tekijätkin tunnettaisiin paremmin. Näin heille syntyisi mahdollisuuksia luoda uusia ylpeyden aiheita kaupunkiimme. Olisi hienoa, jos näitä ilmiöitä ja tekijöitä tuotaisiin vielä enemmän esille laajalle yleisölle – aivan kuten Helsinki Design Week tekee.

Lauri Johansson

Moni Helsingistäkin matkustaa Kööpenhaminaan 3 Days of Design – tai CHART-taide- ja muotoilutapahtumien perässä. Jos muotoilun ala Helsingissä tiivistäisi yhteistyötään vielä enemmän, meillä voisi olla yhtä vetovoimainen ja kiinnostava tapahtuma täälläkin. Helsinki Design Week on kuitenkin erinomainen askel eteenpäin tällaisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Helsinki Design Week Merikorttelissa 13.–17.9. (ke–pe klo 14-20, la–su klo 12-20). Pääsyliput voit ostaa täältä.