Seuraavaksi Strelka haluaa tehdä Marsin sijaan Maapallosta elinkelpoisen

Strelka-instituutti on Moskovasta käsin kymmenen vuoden aikana uudistanut Venäjän kulttuurisen maiseman ja noussut kaupunkisuunnittelun johtavaksi toimijaksi. Seuraavaksi se etsii keinoja välttää Maapalloa uhkaava ekologinen ja yhteiskunnallinen romahdus käsittelemällä planeettaamme kokonaisvaltaisena suunnitteluprojektina.

Moskva-joen rannat ovat Venäjän tunnetuimpien instituutioiden arkkitehtoninen näyttämö. Kun saapuu idästä kaupungin ytimeen, joen ylle ojentuu merkillinen silta. Se ei vie vastarannalle, vaan kääntyy puolivälissä takaisin lähtösijoilleen, Zaryadye-puistoon. Diller Scofidio + Renfron suunnittelema futuristinen Zaryadye-kokonaisuus mediakeskuksineen ja konserttitaloineen on Venäjän nykyisen virallisen vallan symboli. Heti sen perään kohoaa Kreml. Toisella puolen jokea siintää Bersenevskayan rannan talo. Se on valtava konstruktivistinen asuinkompleksi, jota Neuvostoliiton kulttuurieliitti asutti – ja josta moni asukas katosi. Naapuritontin vanhan GES-2 -voimalaitoksen Renzo Piano muuntaa nykytaiteen museoksi. Voimalan vastarannalla on Venäjän ortodoksisen kirkon keskipiste. Kristus Vapahtajan Katedraali on tunnettu myös Pussy Riot -ryhmän vankilatuomioihin johtaneesta esiintymisestä. Katedraali rakennettiin vanhojen piirustusten pohjalta vuonna 2000 tontilla neuvostoaikana sijainneen pyöreän, aikoinaan maailman suurimman maauimalan paikalle. Sillan yli katedraalilta näkyy pieni valkoinen yksikerroksinen tiilitalo. Tästä entisestä suklaatehtaasta käsin Strelka Institute for Media, Architecture and Design on kymmenen vuoden ajan levittänyt uusia tapoja ajatella kaupungeista.

Strelkan vaikutusvalta poikkeaa muista joen rannan instituutioista. Siinä missä valtio ja kirkko ovat reagoineet Neuvostoliiton jälkeiseen murrokseen korostaen perinteisiä arvoja, on Strelka katsonut tiiviisti urbaaniin nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Kaupunkisuunnittelun, designin ja uusien medioiden opetukseen ja tutkimukseen keskittynyt instituutti on itse asiassa ollut progressiivisen ajattelun suunnannäyttäjä koko Venäjällä. Strelkaa (suomeksi nuoli, viisari tai osoitin) johtaa joukko Y-sukupolven naisia ja instituutin yhteydessä on ravintola ja yökerho. Vaivattoman tyylikäs Strelka Bar on alusta asti ollut kaupungin kulttuuripiirin kohtaamispaikka. Joka kesä rakennuksen sisäpihan täyttää valtavan suosittu Strelka Summer luentoineen, konsertteineen ja elokuvafestivaaleineen. Strelkan oma kirjapaino julkaisee englannin- ja venäjänkielisiä design-aiheisia esseitä sekä kääntää ja julkaisee merkittäviä arkkitehtuuri-, design-, kaupunkiaiheisia teoksia venäjäksi. Digitaalinen julkaisu Strelka Mag raportoi kentän ajankohtaisimmista liikkeistä.

Uusi Venäjä

Strelka sai alkunsa nuorten kulttuurivaikuttajien ja edistysmielisten sijoittajien yhteistyöstä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa. He kutsuivat hollantilaisarkkitehti Rem Koolhaasin AMO -think tankeineen konseptoimaan instituuttia, joka uudistaisi Venäjän kulttuurisen maiseman. Koolhaas ja AMO:n Reinier de Graaf opettivat Strelkassa kaksi ensimmäistä vuotta. Tämän jälkeen tiedekunnat ja teemat ovat vaihtuneet monta kertaa, mutta ydinajatus on pysynyt samana. Opiskelijat ovat puoliksi Venäjältä ja puoliksi kansainvälisiä, jo valmistuneita ja taustallaan muutama vuosi ammatinharjoittamista. Puolet arkkitehtejä ja puolet muotoilijoita, ohjelmoijia, taiteilijoita ja kirjoittajia. Tiedekunnat ovat olleet maineikkaita akateemikkoja, tutkijoita ja suunnittelijoita maailman huippuyliopistoista ja suunnittelutoimistoista, sekä asiantuntijoita Venäläisistä instituutioista.

Sen lisäksi, että Strelka on aina katsonut koko Venäjän- ja maailmanlaajuisiin suunnitteluhaasteisiin, se on myös aidosti vaikuttanut nyky-Venäjän kaupunkikulttuurin. Viime vuosina vaikutus on ollut hyvin konkreettista valtavien julkisia tiloja uudistaneiden rakennushankkeiden kautta. Moskovan pääkadut, aukiot ja puistot uudistettiin häkellyttävän nopealla aikataululla vuosina 2015–2017. Suunnitelmasta vastasi Strelkan ohessa toimiva Strelka KB -suunnittelutoimisto, jonka instituutti perusti vuonna 2013 ja joka rahoittaa sen toiminnan. Seuraavaksi Strelka KB johtaa 40 muun venäläisen ja entisen neuvostomaan kaupungin uudistushankkeita. Muiden muassa Kaliningrad, Jekaterinburg, Omsk, Tashkent, Krasnoyarsk ja Groznyi saavat uuden ilmeen.

Outo, uusi normaali

Vuonna 2017 instituutin ohjelma keskittyi entistä syvemmin teknologiaan. Uudeksi johtajaksi nimettiin kalifornialainen designteoreetikko, professori Benjamin H. Bratton. Ennenkaikkea The Stack: On Software and Sovereignty -kirjastaan tunnettu Bratton kokosi ympärilleen teknologiaan ja geopolitiikkaan omistautuneen tiedekunnan. Siihen kuuluivat muun muassa suunnittelutoimisto Metahaven, arkkitehti ja kirjailija Keller Easterling, arkkitehti Liam Young, uusmediateoreetikko Lev Manovich, taiteilija Julieta Aranda, Google AI:n kuraattori Kendric McDowell, kirjailija Suhail Malik ja hiljattain edesmennyt taiteilija ja designer Sascha Pohlfepp.

Kolmivuotinen The New Normal -ohjelma tarkasteli kaupunkisuunnittelua tekoälyn, konenäön, sensoriteknologian ja automatisoitujen tuotantoketjujen linssien läpi. Ohjelman päämääränä oli kehittää ratkaisuja ja narratiiveja uuteen, digitaalisten alustojen hallitsemaan maailmaan. Tarkastelumittakaava oli samanaikaisesti sekä planetaarinen, että nanometrinen. Tutkimuskohteena oli valtava ja nopeasti muuttuva Venäjän maantieteellinen alue, sen infrastruktuuri ja tietoverkot. Tutkimusryhmät matkustivat niin Siperian tundralle kuin Kiinan Shenzhenin loputtomille tehtaille, Japanin Fukushiman automatisoiduille laitumille ja nanoteknologisiin laboratorioihin San Diegoon, Yhdysvaltoihin. He kiinnittivät huomionsa sulaviin arktisiin merireitteihin ja rakenteilla olevaan Aasiasta Eurooppaan kulkevaan junarataan, uuteen Silkkitiehen.

Planeetta suunnitteluprojektina

Heti 10-vuotisjuhliensa jälkeen elokuussa 2019 Strelka julkisti Brattonin johdolla uuden, entistä kunnianhimoisemman kolmivuotisen ohjelman, “The Terraforming”. Tiedekuntaan kuuluvat muun muassa uusmediateoreetikko Jussi Parikka, feministikollektiivi Laboria Cuboniksin jäsen ja kirjailija Helen Hester, kirjailija Nick Srnicek, ympäristöjournalisti Angelina Davydova, ohjaaja Kodwo Edshun, kartografi Robert Pietrusko, muusikko Holly Herndon ja taiteilija Mat Dryhurst.

Ohjelman keskeinen agenda on, että “terraforming” on viimeisimpien tutkimusten valossa alettava nähdä maapallon kohtalona Marsin tai muiden planeettojen sijaan. Terraforming, maankaltaistaminen, tarkoittaa planeetan geologian suunnitelmallista, keinotekoista muuttamista elämälle suotuisaksi. Toisin sanoen ohjelma tutkii keinoja kehittää planeettamme kaupunkeja, infrastruktuureja ja ekosysteemejä kokonaisvaltaisesti tilanteessa, jossa vuoteen 2030 mennessä ilmastonmuutoksen kehitys pitää saada taltutettua. Jos tavoitteessa epäonnistutaan, nousee maapallon lämpötila IPCC:n viimeisimmän raportin mukaan yli rajan, jonka jälkeen sen vaikutukset alkavat peruuttamattomasti ruokkia itseään. Vuoden 2030 jälkeen tuhoisaan kehitykseen ei siis voida enää vaikuttaa.

Samaan vuosilukuun mennessä taloustieteilijöiden mukaan tekoälyn ja automaation kehityksen yhteiskunnalliset seuraukset tulevat kärjistymään, ellei niihin kohdisteta radikaaleja suunnitelmallisia toimia. Ohjelma pyrkiikin löytämään keinoja valjastaa automaatio ja tekoäly murto-osaa ihmisistä palvelevan talouskasvun ja ihmisten valvonnan sijaan ilmastonmuutoksen hallintaan ja hiilivirtojen valvontaan seuraavan kymmenen vuoden äärimmäisen pienessä aikaikkunassa.

Syyskyyn 12. päivä Erottaja 2 -näyttelyssä järjestetään Hiapin, British Councilin, Strelkan ja Helsinki Desing Weekin muotoiluresidenssin keskustelu.
Sen jälkeen käydään Tulevaisuus, estetty ja saavutettu –keskustelu, puhujina Nicolay Boyadjiev sekä Pekka Airaxin.

Kuvat: Vsevolod Okin (jäätikkö) ja Strelka Institute