Sofia Ilmonen vastustaa muodin uusiutumispakkoa
Helsinki Design Weeklyn Crystal Bennes jututti muotisuunnittelija Sofia llmosta modulaarisesta muodista, kestävyysajattelusta ja oman yrityksen perustamiseen liittyvistä haasteista.
Sinut tunnetaan modulaarisista vaatteista. Modulaarisia huonekaluja on ollut jo pitkään, miksi vaatteita vasta nyt? Työstit ideoitasi ensimmäisen kerran maisteriopinnoissasi Aalto-yliopistossa. Mikä johdatti sinut modulaarisuuden polulle?
Idean saatuani en lähtenyt heti työstämään modulaarista vaatekonseptia. Halusin vain tehdä asioita eri tavalla kuin ennen. Valmistuttuani London College of Fashion -koulusta jäin Lontooseen töihin viideksi vuodeksi. Olin kiinnostunut entistä kestävämmästä tavasta tehdä muotia, mutta tuntui, että ala muuttui hyvin pienin askelin. Käytettiin esimerkiksi entistä enemmän orgaanisia materiaaleja, mikä on hyvä asia. Minusta muutosten tulisi kuitenkin tapahtua systeemisellä tasolla.
Kun aloitin maisteriopinnot, päätin kokeilla ihan uudenlaista kaavoitustapaa. Lähdin tavoittelemaan nollahukkakaavoitusta, ja se johti suorakulmaisiin vaatekappaleisiin. Seuraavaksi hain tapoja yhdistellä kappaleita niin, että niitä voisi samalla muotoilla. Maisteriohjelma oli upea tilaisuus kokeilla erilaisia ratkaisuja. Ei ollut mitään kaupallista painetta.
Vaihe vaiheelta kehitin yksittäisistä kappaleista toimivia asuja. Jos jokin ei toiminut ensimmäisessä pienoismallistossa, kehitin ja muokkasin aihiota seuraavaan mallistoon. Kun oli aika esitellä gradumallisto, kaikki palaset sopivat yhteen. Nyt kun suunnittelen kaupallisempia asuja, on tietenkin pitänyt jatkokehittää kappaleita, jotta ne on tehokasta valmistaa nopeasti.
Asuista ja moduuleista näkee heti, että tekniikkasi on hyvin aikaa vievä.
Työskentelin aikaisemmin Alexander McQueenillä, ja siellä oli sellainen henki, ettei haittaa, vaikka menee aikaa, kunhan luovan johtajan näkemys toteutuu. Niinä vuosina opin paljon käsityötaidosta ja haute couture -tekniikoista, ja se näkyy töissäni.
Olen aina ollut aika tekninen ja ompelupainotteinen suunnittelija. Se on osa persoonaani. Ompeleminen on minulle terapiaa. Minua ei haittaa, vaikka yksittäisen moduulin tai asun suunnitteluun menisi paljon aikaa. En suunnittele kertakäyttöisiä vaan kestäviä asuja. Vaikka yhden moduulin tekemiseen voi mennä paljon aikaa, jopa kuusi tai seitsemän tuntia, aikaa kannattaa käyttää, koska moduulin pitää kestää ja muuntautua moneksi kauan aikaa.
Sofia Ilmonen
Et varmaan enää tee kaikkea yksin vaan sinulla on apua.
Aivan, saan ompeluapua. Asuista tulee aika kalliita, koska kappaleiden tekemiseen menee niin paljon aikaa. On ollut haasteellista selvittää, kenellä on varaa näihin vaatteisiin. Toisaalta on ollut onni saada tehdä yhteistyötä sellaisten taiteilijoiden kanssa, jotka ymmärtävät paitsi vaatteiden nykyisen myös tulevan arvon.
Mitä kestävyys siis tarkoittaa sinulle käytännössä? Tietenkin modulaarisuuskonseptia ja kankaiden valintaa, mutta entä mallistojen määrä ja jatkuva uusiutuminen? Tuntuuko sinusta, että pitää tuottaa neljä tai kuusi mallistoa vuodessa, jotta pysyy relevanttina? Toimiiko se kestävyystavoitteita vastaan?
Kyllä, tunnen painetta uusiutua koko ajan. Tuntuu, ettei ole mitään, jos ei ole koko ajan jotain uutta esiteltävää. Luon uuden malliston muokkaamalla olemassa olevista moduuleista uusia vaatemalleja. Saatan ottaa mukaan uuden värin tai kuvion, joka kertoo uutta tarinaa samoilla moduuleilla. Yritän vastustaa uusiutumispakkoa, mutta paine on kova, ja tuntuu, että pitää tuottaa vähintään kaksi mallistoa vuodessa. Tuoreelta yritykseltä vie valtavasti resursseja kasata uusi mallisto, eikä voi taata, saako sijoituksesta voittoa.
Brändisi on rohkean yksi- ja tasavärinen, mutta tiedän, että olet tai ainakin olit joskus kiinnostunut luonnonväreistä. Haluaisitko avata vähän värinäkemystäsi?
Niin, kandimallistoni värjättiin luonnonväreillä. Siitä on jo kymmenen vuotta, ja silloin keskityin enemmän materiaalikestävyyteen, mutta olen kyllä edelleenkin kiinnostunut luonnonväreistä.
Kaupallisessa tuotannossa ongelmana on se, ettei luonnonvärejä saa hankittua suuria määriä kerralla. Valmistajia on, mutta materiaalivaihtoehtoja vain hyvin rajallisesti. Pitää kiinnittää huomiota myös värinpitävyyteen, joka on iso haaste luonnonvärejä käytettäessä.
Viime kuuhun asti tein yhteistyötä BioColourin kanssa. Suunnittelen pienoismalliston, joka pohjaa heidän tutkimustuloksiinsa värien pysyvyydestä ja myös kuluttajien käsityksiin väreistä ja luonnonväreistä. Meitä kiinnostaa se, mitä ostajat ajattelevat vaatteiden väreistä ja luonnonväreistä ja pidetäänkö haalistumista myönteisenä vai kielteisenä asiana. Tämä on todella mielenkiintoinen tutkimushanke, ja olen tosi iloinen, että saan tuoda siihen mukaan modulaarisen asukonseptini.
Palataan vielä materiaalikestävyyteen. Mihin kiinnität huomiota, kun valitset kankaita?
Erityisesti materiaalin vahvuuteen ja kestoon, koska vaatteiden pitää kestää käytössä pitkään. Käytän ensisijaisesti puuvillapopliinia. Valitsen toimittajan, jolta saa laadukasta puuvillaa, jolla on kaikki mahdolliset ekosertifikaatit. Vaikka puuvilla ei ole kaikkein kestävin materiaali kasvattaa, sen kesto ja laatu ovat hyvä valintaperuste. Mitä järkeä olisi valita materiaali, joka ei kestä käytössä?
Käytän myös vastaavat ympäristövaatimukset täyttävää silkkiorganzaa. Materiaalivalinnoissa riittää tekemistä. Tietyt moduulit, kuten nappilenkit, voi valmistaa vain tietyistä materiaaleista. Nappilenkkien pitää olla tekokuitua eli polyesteria. Pohdin siis, onko tekokuitu aina paha asia vai onko se ongelma vain lyhytaikaisessa käytössä.
Minulla on aina haku päällä löytää entistä kestävämpiä materiaaleja. Tavoitteeni on käyttää monomateriaaleja, jotka koostuvat vain yhdestä aineesta, jotta kaiken voi käyttöiän päätteeksi kierrättää.
Arvostavatko asiakkaasi vaatteiden kestävyyttä vai estetiikkaa?
Uskon, että kumpaakin. Ihmiset tykästyvät usein brändin ilmeeseen ja oivaltavat sen jälkeen kestävyysihanteen. Joskus minuun otetaan yhteyttä sen takia, että halutaan jotain erityisen kestävää.
Kun ihmiset ostavat vaatteitasi, purkavatko he ne moduuleiksi ja koostavat niistä itse uusia malleja? Nappilenkkejä on niin paljon, että melkein pelottaa yrittää.
Mielenkiintoinen kysymys, koska olen ajatellut tarjota tätä palveluna. Asiakas voi lähettää ostamansa asun minulle takaisin, ja minä koostan siitä uuden mallin. Tai asiakas voi ostaa käsikirjan, jossa on ohjeet, miten muuttaa asun mallia. Olen jo laatinut alustavan Ikea-tyyppisen luettelon. Tuotemalli on jokseenkin lukittu, joten sitä kautta ei ole helppoa tehdä muutoksia. En nyt tarkoita avointa tuotekehitystä, mutta totta kai ostaja tai vaatteen käyttäjä voi itse muokata asua.
Siinä on hyvä tilaisuus avartaa vaatteen ja sen omistajan suhdetta. Tulevaisuuden vaatevarasto voi olla kokoelma muunneltavia moduuleja, joista koostaa erilaisia asuja.
Voitit vuonna 2021 Mercedes-Benzin kestävyyspalkinnon, jonka mukana tuli sievoinen summa käteistä. Se varmaan auttoi lanseeraamaan oman vaatemerkin.
Voitin palkinnon osana Festival d’Hyèresin kilpailua, ja se tuntui upealta, koska mallistoni oli täysin kestävyyslähtöinen. Tein maisterintutkinnon mallistoa ja ompelin näitä moduuleja keskellä koronaviruspandemiaa ja pohdin, teinkö ihan hullun hommaa. Hakemus piti lähettää ennen valmistumista, ja ajattelin, ettei kukaan varmasti tajua, mitä olin tekemässä. Oli siis aivan mahtavaa saada palkinto ja samalla vahvistus sille, että olin tekemässä jotain järkevää.
Ja kyllä, palkintoraha oli yksi hyvä syy perustaa oma yritys. Kilpailuun kuului Orsola de Castron mentorointiohjelma, mikä oli todella hienoa. Jatkoimme myöhemmin keskusteluja, minkä ansiosta pääsin esittelemään mallistoni Berliinin muotiviikolle.
Miten yritystoiminta on lähtenyt käyntiin? Onko sinulla oma studio, missä voit suunnitella ja valmistaa vaatteita? Vai oletko ulkoistanut valmistuksen?
Minulla on aivan ihana työtila, jossa meitä on yhteensä viisi muoti- ja tekstiilialan ihmistä yhdessä paikassa. Moduulien ompelussa ja tuotannossa auttaa joukko freelancereita, joten suunnittelen yksin omassa nurkassani. On hienoa jakaa työtila muiden saman alan ihmisten kanssa. Saan tukea ja palautetta, vaikka olen yksinyrittäjä. Meillä on hyvä fiilis ja tunnelma.
Miten suunnitteluprosessi etenee?
Minulla alkaa olla jo hyvä käsitys moduulieni toiminnasta, joten suunnittelen joskus vain luonnostasolla. On silti todella tärkeää nähdä vaatteen prototyyppi mallinuken tai mallin päällä. Teen kaikesta prototyypin. Minulla on kokoelma prototyyppimoduuleita, joita yhdistelen aina uudelleen ja uudelleen. Haluan aina nähdä miten miten kangas laskeutuu. Suuri osa suunnittelutyötä on kokeilla moduulien laskeutumista ja yhdistelmiä.
Ovatko prototyyppimoduulit värjäämätöntä musliinia vai lopullista värillistä popliinia?
Kaikki prototyypit ovat valkoisia. Minun pitää saada aloittaa tyhjältä kankaalta. Ensimmäinen idea on aina valkoinen, ja seuraava vaihe on päättää väri. Joskus kyllä käy niin, että rakastun ensin väriin ja suunnittelen siltä pohjalta uuden mallin.
Millaista Helsingissä on työskennellä muodin parissa? Joidenkin mielestä on hyvä toimia pienessä ja rauhallisessa paikassa, jotta voi keskittyä suunnitteluun, ja toiset taas kyllästyvät liian pieniin kuvioihin, kun ei voi kunnolla rakentaa ja kasvattaa brändiä. Miten sinä koet asian?
Juuri noin kuin kuvasit. Tämä on ihanan luova kaupunki ja aika tiivis yhteisö suunnittelijoita. Voi jakaa ideoita ja haasteita. Muodin valmistuspuoli taas on jokseenkin olematon esimerkiksi Lontooseen verrattuna. Tuotantoa pitää hakea Suomen ulkopuolelta, mikä monimutkaistaa tilannetta. Minun tapauksessani valmistus on haute couture -tyyppistä ja vie paljon aikaa, joten en ole oikein löytänyt tehdasta, joka ottaisi työni mielellään vastaan. On ollut pitkä taival löytää oikeat ihmiset auttamaan tuotannossa, mutta tilanne on helpottumassa.
Onko Suomessa tukijärjestelmää koko muotoilualalle?
Suomessa ei oikein ole tukijärjestelmää muotialalle. Meillä ei ole yhtä yritystä tai organisaatiota, joka tukisi muotialaa. Fashion in Helsinki tekee hyvää työtä. Olen sitä mieltä, että se hyödyttää kaikkia, kun yksi brändi saa myönteistä huomiota. Se kannustaa meitä kaikkia. On kuitenkin helppoa poteroitua omaan kuplaan, ja jonkinlainen kaikkia suunnittelijoita tukeva muotiliitto voisi olla hyvä idea ja iso apu. Jokainen, joka lanseeraa oman brändin, joutuu käymään läpi samat vaikeudet. Olisi hyvä olla yksi keskusorganisaatio, joka edistäisi suomalaista muotialaa ja huolehtisi tiedottamisesta, jottei uusien suunnittelijoiden tarvitsi oppia kaikkea kantapään kautta.